enhän tunne häntä enää
enkä osaa piirtää kun kuvittelen olevani edes jotenkin kohtuukroppainen.
ahdistaa. saisin lievitettyä kuolemanhaluani kuvataiteella, mutten osaa edes hengittää.
en osaa päättää haluanko jotain kaunista vai kauheaa, toinen peittää ja
toinen puhdistaa. olen kaapinut kaiken kauneuden ympärilleni, mutten
sovi sen keskelle. olen yksinäinen itseni kanssa, eikä niin saisi olla;
en tunne lohtua sängyssäni.
ahdistaa. piirsin karvaisen
naisen: haaskasin ja haaskasin, kunnes syntyi hyvät huulet - VAHINGOSSA
VITTU. ahdistaa. nyt joudun pitämään kiinni paskasta jonkun valheen ja
vitun neliömillimetrin takia.
kaikista eniten toivon anoreksiaa. sitten kommentteja; kamalaa kun on hiljaista. alan epäillä olenko olemassa.
* pavlo has left IRC
keskiviikko, 13. huhtikuu 2005
Kommentit