nämä alkavat muistuttaa entistä arkistointiani:
yksityiskohdat ovat lauserakenteita, muistamiseni ei ole vihjeiden varassa, ei varaa vapaudelle, lisää kliseitä, tosin tylsyys on turvallista välimatkaa

iltaa kohden pehmenin yhä (en ilman spontaania sopimusta*). bissen jälkeen maailma jatkoi kulmien suoristamistaan (kunnes vielä huomaan olevani myöhässä).

täyden elämän eläjät eivät ymmärrä kysymyksiä rakastajista.

minusta ei koskaan tule mitään. tukehtuminen olisi hyvä tapa kuolla - kiitos, Petteri.
mikä siinä aina on, että Juliuksen jälkeen tekee mieli tehdä muistiinpanoja? olen ehkä kateellinen. tai hän ei anna minulle puheenvuoroa. (myöhemmin hän kysyi asiasta: sain varmuuden suhteemme vilpittömyydestä)
sinulle, joka huomautat, että kirjoitanhan minä: muistiinpanot eroavat kokoavalla ominaisuudellaan, ne eivät jäsennä mitään.

huomaan mahdollisen laihtumiseni aina jälkikäteen, ei se vituta. olen silti oksettavan tilaavievä, olen epähyvä, olen läski, en lihava; lihavilla naisilla on hyvinhoidetut kynnet.
haha mitävittua narsistia ei tänään haitannut epähuomio.
muista vain kevyt ilma ja eläminen - vaivatonta
korvani aukesi: paineentasaus väreillä

hän olikin

vilkuilen tavallisten miesten vihkisormia, jos vaikka mulla ois saumaa.
vankkuus - haluan syliin - ääriviivat
haluan valmiin - haluan levähtää (uusiutua --> meneekö ohi? -->)
välillä tunnen olevani yksi hitaista: sairaat, vanhat, yksinäiset
...väännän teille rautalangasta AHISTUN
...kirjoitan taas yleisölle AHISTUN

hän ei olekaan

vittukiteytän vielä kerran AHISTUN: tänä päivänä tupakka muistuttaisi tästä päivästä

ainiin ja kiitos